Mistä olemme tulleet ja miksi olemme olemassa? Mikä oikeastaan on maailmankaikkeus ja mikä on roolimme siinä? Mikä on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sellaiseen [1]?
Tiede ei tiedä näihin kysymyksiin vastausta. Ehkä niitä vastauksia ei ole olemassa tai ehkä ne ovat ihmismielen saavuttamattomissa. Stephen Hawkingin kirja ”The Grand Design” [2] on fyysikon urhea yritys ottaa kantaa näihin asioihin.
En ole ollenkaan varma, että Hawking on oikeassa. Oikeastaan on loogista olla lähes varma, että hän on väärässä ja voi olla aivan varma, että hän ei ole kokonaan oikeassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tieteen keinoin ei pitäisi yrittää selvittää maailmankaikkeuden syvimpiä arvoituksia. Päinvastoin: tiede on ainoa keino, jolla on pieninkään mahdollisuus edes yrittää sitä.
Miten maailmankaikkeus syntyi ja mitä on aika-avaruuden ulkopuolella, jos mitään, saattaa jäädä tieteelle ja ainakin minulle lopulliseksi arvoitukseksi. En taida olla siitä edes pahoillani, sillä todellinen maailmankaikkeus tarjoaa ihmeitä ihmisen mittakaavassa ikuisuuden verran. Siihen ihmeeseen verrattuna uskonnon tarjoama tieto on pienen ihmisen mitätöntä tietoa.
Kun fundamentaalinen uskovainen [3] kohtaa saman arvoituksen kaiken alusta ja merkityksestä, hän on neuvokas koska häntä ohjaa muinainen viisaus: hän antaa arvoitukselle nimen ”jumala”, jonka luomistyön tulosta maailmankaikeutemme on, sillä näin on kirjoitettu. Hän katsoo ongelman ratkaistuksi eikä näe, että kaiken alku jää edelleen selitystä vaille [4].
Uskova väittää myös helposti, että uskonnottoman maailmankatsomus perustuu yhtä lailla uskoon, koska niin jumalan olemassaolo kuin jumalan olemattomuuskin on uskon asia. Tässä uskova kuitenkin erehtyy ja tämä saattaa tulla heille monelle yllätyksenä: uskonnottomalle ateistille jumalan olemassaolo on aivan yhtä merkityksetön asia, kuin näkymättömän vaalenpunaisen yksisarvisen olemassaolo.
Maailmankaikkeuden syvimpien arvoitusten selittäminen jumalalla ja usko tuonpuoleiseen on eksyneen, itseään tietoisena pitävän pienen ihmismielen pelokas, eksistentiaalinen kauhunhuuto tyhjään, pimeään kosmokseen.
Joka ei koskaan vastaa.
Kuva: Hubble avaruusteleskooppi.
—
[1] Lainaus Douglas Adamsin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille.
[2] Stephen Hawking: The Grand Design
[3] Tapio Puolimatka: Stephen Hawkingin kategoriavirhe , Teuvo Kopra: Entä, jos ateistit ovatkin oikeassa?
[4] Pertti Jarla: Tapio Puolimatkan Stephen Hawkingin kategoriavirhe-virhe
Kommentit
Maailmankaikkeuden syvin arvoitus — 4 kommenttia