Miksi humpuukia ei saa tutkia?

Höpsistä pussiin, totta kai saa. Minun puolestani kuka tahansa voi tutkia vaikka maahisten esiintymistiheyttä Utsjoen itäisessä erämaassa.

Miksi sitten katson asiakseni arvostella esimerkiksi kylmäfuusiota tai korvavaloa?

Katsokaahan: on olemassa hyvää tutkimusta, joka tuottaa tuloksia. Sitten on olemassa huonoa tutkimusta, joka ei johda mihinkään. Millään muulla tavalla ei tutkimuksen arvoa ole mielekästä mitata.

Tottakai olemassaolematontakin saa tutkia, ei sellaista voi kieltää. Olen ehdottomasti sen puolesta, että jokaisella on kiistämätön oikeus tutkia aivan mitä hyvänsä, olipa pätevä tai ei.

Mutta! Kaikki inhimillinen toiminta on myös oltava kritisoitavissa, se on vapauden toinen puoli. Silloin, kun esitetään väitteitä jotka ovat nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan täydellisessä ristiriidassa tunnettujen luonnonlakien kanssa, on kritiikki, rankkakin sellainen, erityisen perusteltua.

Puliveivaukssta ja suoranaisesta huijauksesta nyt puhumattakaan. Ja jos ihmisten herkkäuskoisuudella rahastetaan, niin sitten ollaan jo moraalisesti erittäin heikoilla vesillä.

Pannuhalkiset taasen ovat oma lukunsa, mutta eivät hekään kritiikin ulkopuolella.

En kuvittele kirjoituksillani muuttavani hömppään uskovien mieltä mihinkään suuntaan. Mitä tahansa saa uskoa. Mutta joku saattaa ottaa levitetyn hölynpölyn todesta ilman kritiikkiä, hyväsukoisuuttaan, ja tulla näin tahtomattaan harhaanjohdetuksi. Kas siinä potentiaalinen ongelma.

Miten hölynpölyn tunnistaa? Se on usein pulmallista. Ja jos omaa tietoa arvoida väitteiden todenperäisyyttä ei ole, niin miten voi tietää kehen luottaa?

Siinäpä se on tämän asian ydinkysymys. Yritänpä sorvata siihen jonkun oivallisen vastauksen. Palataan asiaan!

bananas


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *