Ihmetyttävä parantuminen

Iltalehti uutisoi paralympialaisvoittaja Monique Van der Vorstin ihmeparantumisesta.  Iltalehden mukaan Monique halvaantui 13-vuotiaana onnettomuudessa lonkasta alaspäin. Iltalehti kirjoittaa:

”Van der Vorst, 27, halvaantui 13-vuotiaana onnettomuudessa lonkasta alaspäin. Hän panosti urheiluun ja menestyi sittemmin erinomaisesti ns. parapyöräilyssä ja valittiin Hollannin vammaisurheilijaksi vuonna 2009.

Van der Vorstin elämä mullistui uudelleen kesällä 2010, kun hän harjoituslenkillään kolaroi pyörätuolillaan pyöräilijän kanssa. Pian törmäyksestä toivuttuaan Van der Vorst nousi takaisin jaloilleen saatuaan kuin ihmeen kaupalla liikuntakykynsä takaisin.”

Maallikkona ihmettelen, miten rikkonainen ihmiskeho voi korjaantua, kun sitä murjotaan lisää ja vuosikausia pyörätuolissa ollut tyttö nousee taas kävelemään. Sitä minä en ymmärrä. Tulee mieleen tusina aivan toisenalaista, skeptistä selitystä. Eikä asia taida ihan noin yksinkertainen ollakaan, kuin mitä lehdistö taas antaa ymmärtää.

Moniquen tarinaa kerrotaan Iltalehteä tarkemmin hänen omilla kotisivuillaan. Mitä luulette, olisiko lehdistössä taas hieman tulkittu tapahtunutta:

http://www.moniquevandervorst.com/Monique_Van_Der_Vorst/About_Me.html

Ylläripylläri: lähes mikään Moniquen tarinassa ei ole juuri niin kuin Iltalehti sen kertoo.

Miksi ihmeessä kaikkea pitää epäillä, tätäkin? Eikö vain voisi olla iloinen ihmeestä? Voisihan näinkin tehdä, mutta epäilijä kun on sellainen, että se epäilee kaikkea epäilyttävää. Sellainen se on tämä epäilyn strategia.

Ottamatta enempää kantaa Moniquen tarinaan olen toki iloinen siitä, että nuori nainen kavelee taas, olipa kävelemättömyyden syy ollut alunperin mikä tahansa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *