Mielisairas on hullunhelppo sana

Tämä on vaikea aihe, enkä ole varma kuuluisiko minun käsitellä sitä ollenkaan, todennäköisesti ei. Mutta teen sen silti, koska Norjan tapahtumat ovat saaneet ajatuksistani yliotteen: en ymmärrä mitä tapahtui, mutta haluaisin, niin pelottavaa kuin se onkin.

Anders Behring Breivik surmasi viime perjantaina suunnitelmalisesti 77 ihmistä. Moni meistä, minä mukaan luettuna, on käyttänyt hänestä termejä ”mielisairas”, ”sekopää”, ”hullu”. Ne ovat helppoja sanoa, koska niiden avulla määritellään, että järjettömän hirmuteon tekijä ei ole normaali, eikä varsinkaan yksi meistä.

Hirmuteon tekijä on joku muu. Entä jospa hän onkin yksi meistä?

Ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan Breivik tuskin on mielisairas. Se on karmea lausunto, koska se riistää meiltä sen yksinkertaisimman selityksen. Vaihtoehdot tuntuvat jotenkin vielä pahemmilta.

”Hän luultavasti ymmärsi täysin, mitä teki. Mielisairas olisi kokenut tekevänsä jotain muuta kuin todella teki”, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Lauerma sanoo.

Lauerman mukaan, jos Breivik ei ole mielisairas, hänellä on paha luonnehäiriö ja hän on ”patologinen persoona, joka on täysin piittaamaton muiden ihmisten hyvinvoinnista ja aiheuttamastaan tuskasta.”

Mikä helpotus. Eli jos hän ei ole ”mielisairas”, niin kuitenkin varmasti ”sekopää”. Ainakin hän on joku sellainen, joka ei kuulu meihin normaaleihin.

Eikö niin?


Kommentit

Mielisairas on hullunhelppo sana — 6 kommenttia

  1. Kyllä kai me kaikki tätä asiaa joudumme jollain lailla käsittelemään, vaikka ainakaan minä en millään haluaisi enkä oikein osaakaan. Sinä ja kaikki, jotka ottavat julkisesti kantaa Norjan tapahtumiin autatte meitä muita sanoittamaan tapahtunutta.
    Sitä toivon, ettei tämä tapaus lisäisi vihan lietsontaa. Vihaan on varmasti monella hyvät perustelut, mutta toivottavasti löydämme sen syiden ja seurausten hoitamiseen rakentavampia konsteja.
    Kenen tahansa meistä rinnalla voi kulkea joku, jonka mieli rakentaa parempaa maailmaa arveluttavilla keinoilla. Huomaammeko, osaammeko tehdä mitään asian johdosta? Konstit voivat olla vähissä, mutta ei kai toivottomuuskaan ole todellinen vaihtoehto?

  2. En nyt muista, mutta oliko näitä täysin järjenvastaisia tekoja ennen nykyistä tietoyhteiskuntaa, eli siis nettiä? Nettiä ja kaikkea muuta siihen liittyvää on helppo osoittaa sormella, mutta käsittääkseni hyvin monet seonneet ovat olleet netin suurkäyttäjiä. Verkosta on ollut helppo saada myötätuntoa ja vaikutteita sairaalle mielikuvitukselle. Tai vaikkapa pommin teko-ohjeet. Entäpä sotapelit? Breivik harrasti vuosia pelaamista ennen järkyttävää tekoaan. Päivästä toiseen huumaavaa jännitystä. Kohta tappaminen ei tunnu sairaassa mielessä missään. Breivik oli huutanut hurmoksesta ampuessaan täysin viattomia lapsia! Kolmen pojan isänä nuo pelit mietityttävät yhä enemmän…
    Breivik ja kuolusurmaajat ovat jokin uusi psykopaattisuuden muoto, jonka tietoyhteiskunta on mahdollistanut. Loistava yhteiskunta, mutta myös sillä on varjopuolensa. Surullisen suuressa mittakaavassa.

  3. Psykopaatteja on ollut maailman sivu. Kyseinen persoonallisuushäiriö juontaa muutaman ensimmäisen elinvuoden ajalta.

  4. Aiheesta lisää: Verbaalit vihanpurkaukset ja persoonaton väkivalta | Kauaskatsoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *