Neekeriukkoja ja punaniskajuntteja

Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ei jätä naamakirjassa epäselväksi, mitä hän tarkoitti taannoisilla lausunnoillaan neekeriukoista.

Sanat, varsinkin loukkaavat sellaiset, kertovat enemmän lausujastaan kuin kohteestaan.  Siltikin rohkenen olla sitä mieltä,  että jos sanoja aletaan demonisoimaan tai peräti kieltämään, emme ole enää demokratian asialla. Vihapuhe herättää pelkoa ja synnyttää uutta vihaa, mutta viha ei katoa kieltämällä, se ainoastaan piiloutuu.

Jussin Halla-ahon sorvaama ”rasismin, syrjinnän ja väkivallan tuomitseva” julistuskin olisi voitu kirjoittaa siten, ettei sitä tarvitsisi avata salakirjoitusasiantuntijoiden avulla.

Sellaista sananvapautta minä en tunnista, jossa sanojen käyttäminen on kiellettyä, olipa sitten lausujana helsinkiläisen torin reunalla notkuva neekeriukko tai keskisuomalainen punaniskajuntti. Kaupunkilaistuneesta, itsensä narsistisesti eliittiin nostavasta pohjoiskarjalaisesta  nettivittuilijasta nyt puhumattakaan.


Kommentit

Neekeriukkoja ja punaniskajuntteja — 1 kommentti

  1. Aiheesta lisää: Verbaalit vihanpurkaukset ja persoonaton väkivalta | Kauaskatsoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *