Tšernobyl 25 vuotta

Tšernobylin onnettomuudesta tulee kohta kuluneksi neljännesvuosisata. Sen täytyy tarkoittaa sitä, että minulla on merkkipäivä lähellä, koska olin historian pahimman ydinvoimaonnettomuuden aikana 25 vuotias. Kumma, kun en tunne itseäni ollenkaan vanhaksi.

Kaj Luukko kirjoittaa blogissaan alkaneensa kannattaa ydinvoimaa Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen. Ehkä vähän raflaavasti sanottu, mutta ymmärrän kyllä mitä hän  tarkoitaa.

http://planeetta.wordpress.com/2011/03/22/mina-ja-tsernobyl-george-monbiot-ja-fukushima/

Fukushiman ongelmat ovat tuoneet minullekin mieleen Tšernobylin katastrofin ja ajatukseni ovat kiinnittyneet Fukushimaan, vaikka tiedän japanilaisilla olevan nyt paljon pahempiakin ongelmia. Tšernobyl-muistoni ovat erittäin voimakkaita. Syynä siihen on se, että elin yli puolitoista vuotta kirjaimellisti Tšernobylin laskeumasta.

Olin Säteilytuvakeskuksen Laskeumajaostossa vuosina 1986-1988 tutkimusassistenttina ja nuorempana tutkijana. Olin ehtinut olla STUK:lla vain vajaan 4 kuukautta ja oppia talon tavoille ja ehkä ennättänyt vähän tylsistyäkin. Vappun alla 1986 kaikki muuttui.

Tšernobyl oli vakavin ydinvoimakatastrofi mitä kuvitella saattaa ja sen vaikutuksista ollaan edelleen eri mieltä. Suomessakin pelättiin. Itse en osannut tuolloin ajatella asiaa kovin paljon, koska vertailukohta ja kokemus puuttui.

Se, että osallistuin parin vuoden pieneltä osaltani laskeumanäytteiden analysointiin, ei tee minusta ydinvoiman asiantuntijaa, tietenkään. Se ei tee minusta edes laskeumamittausten asiantuntijaa, koska juuri tuona aikana päätin vaihtaa alaa ja alkaa päätoimiseksi bittinikkariksi, haaveet ammattifyysikon urasta jäivät lopullisesti.

Mutta jos Tšernobyl jotain opetti, niin se opetti suhteellisuudentajua. Vähitellen lakkasin pelkäämästä ydinvoimaa, vaikka ennen Tšernobyliä olin ehdottomasti sitä vastaan.

Suomen ja maailman tiedotusvälineet ovat osoittaneet Fukushiman tapahtumien uutisoinnissa täydellistä asiantuntemattomuutta ja suhteellisuudentajun puutetta. Totaalista idiotismiakin on ollut havaittavissa.  Ilmeisesti ydinvoimalla pelottelu on tehonnut, mutta onneksi toisenlaisiakin esimerkkejä on.

Tsernobylinkin aikaan pelättiin säteilyä, minäkin pelkäsin. Mutta tiedotus ei tainnut olla läheskään niin hetkistä kuin nykyään, kuten alla linkatusta Ylen Areenan arkistopätkästä näkee.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=9&t=52&a=19

Anekdootti videosta: allekirjoittaneen käsi asettaa ilmanäytettä gammaspektrometriin alkaen kohdassa 1:35. Vaikka on hyvä, etteivät sittenkään kuvanneet naamaani, niin tämän katsominen tuo mieleen paljon muistoja.

Ehkä kirjoitan niistä joskus tarkemmin.


Kommentit

Tšernobyl 25 vuotta — 1 kommentti

  1. Aiheesta lisää: Paniikkia tiedon puutteessa | Kauaskatsoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *