Puskista huutelua

Olin ajatellut kirjoittaa ilkeämielisen bloggauksen median vastuusta. Mielessäni oli otsikko ”Lisenssi puhua paskaa”, ajatuksissani tämä uutinen Tokiosta.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/03/1292862/mtv3n-toimittaja-japanissa-taalla-on-todellakin-pian-kuoleman-vaara

Tulin katumapäälle, koska ajattelin, että jospa ihmiset, edes toimittajat, eivät keksi villejä huhuja aina huvikseen. Ehkä he oikeasti pelkäävät.

Koska omankin blogini teema on puskista huutelu, niin jätän median ja viranomaisten tiedotusvastuun tällä kertaa käsittelemättä. Ehkä palaan aiheeseen sitten, kun tunteet jäähtyvät ja faktat selkiytyvät. Tai ehkä en.

Mietin sillä aikaa sitä, että olenkohan erkaantumassa siitä todellisuudesta, mitä televisio edustaa. Aivan näinä päivinä tulee täyteen 3 vuotta siitä, kun viimeksi itse avasin pölhöpurkin. Koko tänä aikana olen katsonut tv:tä vain, jos en siltä mitenkään voi välttyä, kylässä ja julkisissa tiloissa. Olen fuskannut sen verran, että katson videoita ja uutisia netistä ja elokuvia tietokoneelta, mutta TV-mainoksista, sarjaohjelmista, visailuista ja tositv:tstä olen pihalla kuin talonmies.

Alkaakohan tämä vaikuttaa todellisuudentajuuni ja jos alkaa, niin miten? Tätä täytyy pohtia hetki. Ehkä avaan pölyttyneen kuvaputkitelevisioni tarkistaakseni, vieläkö se toimii ja mitä sieltä oikein nykyään tulee.

Pelle Miljoona taisi laulaa joskus kauan sitten jotain TV:stä, mitäs se nyt olikaan. Ai niin:

Olenkohan menettänyt jotain oleellista?


Kommentit

Puskista huutelua — 2 kommenttia

  1. Taitaa itselläkin olla kolmisen vuotta telkkarin omistamisesta… TV:stä luopumisen myötä jotkut asiat – ilmeisesti todellisuuteen kuuluvat ja kai ajankohtaisetkin – tuntuvat etääntyvän henkilökohtaisesta todellisuuskäsityksestäni. No, jääpähän enemmän aikaa pyöriä netissä, tai tehdä jotain ihan muuta.

  2. Aiheesta lisää: Median puuha on huuhaa | Kauaskatsoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *