Superfoodissa ei ole tuoteselostetta

Minua on alkanunut vaivata tämä termi ”superfood” yhä enemmän ja enemmän. Mistä oikein on kyse? Mutta mitä on superuoka ja varsinkin, mitä on foodismi?

Jyväskyläläisen Shasan perustajajäsenen, Pessi Peuran blogin mukaan superfoodi näyttää voivan olla vaikkapa suklaata ja seksiä.

Nam ja vau! Minulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan, mutta minun tätytyy tunnustaa, että en avaudu superruuan käsitteelle edes näin primitiivisen houkutteen edessä, ainakaan kun termejä ”luonnollinen”, ”luonnonmukainen”, ”terveellinen” jne. käytetään perustelematta mitä ne tarkoittavat. Niinkuin näissä hörhöjutuissa aina tehdään.

Kemikaalit ovat kemikaaleja ja ihan samoja molekyykyylejä löytyy luonnontuotteesta ja teollisesta valmisteesta. Ne pitävät meidät hengissä. Vain sisältö ratkaisee, se tuoteseloste.

Ei pidä kuvitella, että minulla olis mitään luonnontuotteita vastaan, ymmärrän hyvän ja laadukkaan elintarvikkeen päälle itsekin. Mutta ilkeasti ajattelen, että tämä niin sanottu ”foodismi” ei perustu faktoille, vaan on enemmänkin jonkinlainen kultti tai uskonto.

Tai ettei vaan olisi ihan puhdasta markkinointikikkailua? Ei siinä mitään, ihmiset päättävät itse mitä suuhunsa laittavat.


Itse poimittuja lakkoja suoraan Utsjokelaiselta suolta, nam!


Ja arktisia mustikoita vain henkäyksen päässä Jäämereltä!

Näyttää hyvältä ja sitä luonnonmarjat ovatkin, mutta mitä se superruoka sitten oikeastaan on. miten se määritellään? Onneksi toimittaja Noora Shingler selittää sen meille: ”Superruoassa ei voi olla tuoteselostetta. Superruoka on aina sitä itseään..”

http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/noora-loves-ekoreilu-ja-luomu/superfood-tarkoittaa-erityisen-terveellisia-ruoka-ainei


Kommentit

Superfoodissa ei ole tuoteselostetta — 4 kommenttia

  1. Eikös super foodeissa ole kysymys yleisestä suhteellisuusteoriasta? Tieteellisestä maailmankuvasta pitäväähän kaavojen pitäisi lohduttaa… Näin ainakin kirjoitetaan Silverbankin blogissa: http://hopeapankki.wordpress.com/2011/03/04/mita-foodismista-seuraa/.

    Ja lainaus talteen tänne:

    ”Mutta foodismin seurauksista oli oikeastaan tarkoitus mainita jotain. Heitetään nyt vaikka massavaje. Ydinreaktiossa massa muuttuu energiaksi Einsteinin kaavan mukaisesti. Oma lepomassani on avajaisia ennen tehdystä observaatiosta tähän aamuun pienentynyt 5,18 %, ja kehon rasvamäärä 11,5 % (!). Rasvaa on kadonnut 2,07 kg. Rasvaprosentti on pienentynyt 1,6 %-yksikköä. Annetuilla tiedoilla voitte laskea, mitkä seuraavista väitteistä ovat tosia:

    a) Meikällä on tosi paljon energiaa. (Syötä laskemasi massakato E=mc^2 lausekkeeseen.)
    b) Kun syö foodeja, pelkkä melkein-paasto johtaa siihen, että yli puolet massakadosta on rasvaa. (Hanavesipaasto hajottaa lihaksia.)
    c) Saan pian valtuudet ostaa sen urheiluauton, jonka vaimo lupasi minulle sen jälkeen kun olin 7,5 avioliittovuoden aikana lihonut 16 kg. (Auton kynnysraja on 69 kg.)”

    Pidän hyvästä ruuasta, hyvän ruuan tunnistaa siitä, että siitä pitää ja se tekee omalta osaltaan pitkällä aikavälillä olon onnelliseksi. Se ei tarvitse englannin kielistä hienoa nimeä, eikä välttämättä tuoteselostettakaan, mutta tykkään kyllä katsoa fineli.fi:n taulukoista silloin tällöin. 😉

  2. Aiheesta lisää: Superfoodia ja silveriä | Kauaskatsoja

  3. superfoodit on lähinnä siemeniä ja marjoja sekä muita ”outouksia”(mm. levää) missä on pienessä koossa paljon erilaisia ravinneaineita joita ei välttämättä perinteisessä makaroni-tonnikala dieetissä ole. esim ötököiden syönti voisi olla ihan kiva puuha, saahan niitä valmistettua älyttömästi enemmän kuin kana/sika/nautaa samalla rehumäärällä.

    Eikä tauditkaan hyppisi ihmiseen niin herkästi nykyisten tehotuotantomenetelmien ansiosta, saarioisten jauhelihapihveissäkin voi olla tuhat eri nautaa samassa pihvissä minun käsittääkseni? Ja ainakin jenkkilässä on aika hämärää toimintaa tuon monsanton ympärillä. Jokainen valitkoon itse mitä syö, se ei kuulu väiteltävien aiheiden piiriin.

    IMO ihmisen pitää syödä aika monipuolista ravintoa ja kenties välillä hieman vaihdella ja kokeilla jotakin uutta ja kehittää omia kokkaustaitojaankin samalla. Äijät syö parsakaalia voilla.

  4. Henkilökohtaisesti olen päätynyt kannattamaan käytäntöä, jossa ihmisen, oli äijä tai ei, kannattaa syödä silloin kun on nälkä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *