Vaihtoehtoinen tieto, vaihtoehtoinen todellisuus

Fyysikko David Deutsch kysyi kirjassaan ”Todellisuuden rakenne”, miten todellisuuden voisi määritellä ja vastaa, että todellinen maailman vuorovaikuttaa havainnoijan kanssa. Deutsch käyttää vertausta ”maailma potkaisee takaisin”. Jos vaikka sinä potkaiset kiveä, tunnet se jalassasi, varsinkin jos kivi sattuu olemaan lujasti kiinni maassa.

Se on tietenkin yksinkertainen esimerkki todellisuuden kriteeristä, mutta varsin toimiva. Vaihtoehtoinen todellisuus potkaisee takaisin vain siihen uskovan mielikuvituksessa.

Mutta elämme suvaitsevaisessa, demokraattisessa maailmassa. Tokihan jokaisella on oikeus uskoa sellaiseen tietoon ja sellaiseen totuuteen kuin haluaa. Tottakai, ajatus on vapaa. Mutta missä mielessä on järkevää puhua vaihtoehtoisesta tiedosta tai vaihtoehtoisesta totuudesta?

Nähdäkseni on kolme mahdollisuutta: sanat muuttavat merkitystään, todellisuus muuttuu itsestään tai jonkun yliluonnollisen voiman vaikutuksesta. Kolmas vaihtoehto on se,  että todellisuus muovautuu vuorovaikutuksessa havainnoijansa kanssa niin, että meillä jokaisella on oma todellisuutemme.

Muutamia vuosia sitten kaveripiirissäni käytiin keskustelu todellisuuden luonteesta. Joku oli sitä mieltä, että todellisuus riippuu havainnoijasta. Koiralla on erilainen todellisuus kuin ihmisellä. Minä väitin kivenkovaan, että voi olla vain yksi ainoa oikea todellisuus, muuten maailmankaikkeus on mieletön paikka. Olen samaa mieltä edelleen.

Mikä antaa minulle oikeuden määritellä mikä on todellisuus? Ei mikään, eikä minun tarvitsekaan sitä tehdä. Todellisuus on kaikki mikä on, niinkuin se on. Tehtäväksemme jää yrittää havainnoida sitä mahdolisimman tarkasti ja objektiivisesti.

On olennaista erottaa toisistaan käsitteet todellisuus ja omien aistihavantojemme luoma kuva tästä todellisuudesta. Ihminen ja koira aistivat todellisuuden eri tavalla ja muodostavat siitä erilaisen kuvan, mutta ne aistivat silti samaa todellisuutta. Ellei näin ole, maailma todella on mieletön paikka, jossa mikä tahansa on mahdollista.

Periaatteessa hyväksyn ihmisen täydellisen vapauden elää mielikuvitusmaailmassa ja vaihtoehtoiseessa todellisuudessa. Siinä on kuitenkin riskinsä. Vaihtoehtotodellisuudessa eläjä voi sulkeutua henkilökohtaisen mielikuvitusmaailmansa sisään vain rajoitetusti. Hän ei voi suojautua todellisen maailman takaisinpotkulta.

Syöpäänsä homeopaattisillä lääkkeillä hoitava kuolee. Lapsensa rokottamatta jättävä altistaa jälkikasvunsa vakaville sairauksille.

Lauri Viidan sanoin: ”Surullinen tapaus, sellaista on vapaus.”


Kommentit

Vaihtoehtoinen tieto, vaihtoehtoinen todellisuus — 2 kommenttia

  1. Jos minulla todettaisiin syöpä niin koittaisin sen hoitaa kaikilla mahdollisilla keinoilla myös tutkisin epäsovinnaisia hoitokeinoja siinä vaiheessa, niinkun kaiken muunkin vakavan sairauden kanssa haluaisin olla ehdottoman varma, että kaikki mahdolliset keinot on käytetty. Aivan sama onko jokin lääkäri siinä vaiheessa minun kanssani samaa mieltä vaikö ei, ei ole hänen kroppansa. En tietenkään kiellä ettei lääkäritkin jotakin osaa, mutta eiväthän he ole kuin neuvonantajia minun terveyteni osalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *