Ilmastonmuutoksen todellisuusharhat

Niin sanottu ilmastokeskustelu on todennäköisesti kaikkein turhin keskustelu, jota tällä hetkellä käydään lehdissä ja netin keskustelupalstoilla. Sen voi helposti todeta lukemalla vaikkapa Tiede-lehden ”keskusteluja”, joissa osapuolet, asiantuntijan äänellä, mätkivät toisiaan turpaan datalla ja graafeilla. Blogosfääristä löytyy propagandaa puolesta ja vastaan. Osapuolten asiantuntemus on usein varsin kyseenalainen.

Mistä tässä kaikessa oikein on kyse?

Virallisen käsityksen ja tutkijoiden suuren enemmistön mukaan ei ole mitään keskusteltavaa. Ilmasto lämpenee ja meidän on tehtävä sille jotain.

Tähän ilmastodenialisti tempaisee kaniinin perseestään ja väittää ilmastonmuutoksen olevan viheruskovaisten salajuoni ja ettei tutkijoiden enemmistö ollenkaan ole samaa mieltä tästä asiasta. Painoarvoa lisätään viittaamalla tutkijaan se-ja-se, joka ei usko ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi Ylen MOT ohjelma on useampaan kertaan kunnostautunut tiedon vääristelyssä ja yleisönsä manipuloinnissa.

Mitä tavallinen ihmisen voi uskoa? Jompi kumpi osapuoli on aivan varmasti väärässä?

Niin on. Mutta ilmastodenialismi on joskus vaikeampi tunnistaa siksi mitä se on, koska denialistien argumentit ovat  joskus parempia ja uskottavampia, kuin selvien vainoharhatapausten. Tosin useimmiten disinformaatio on suurelle yleisölle kovin vaikeasti tunnistettavissa.

Lukemaansa voi ja pitää epäillä, mutta miten erottaa varmasti epäilyttävä tieto oikeasta, se on usein tuskallinenkin prosessi. Modernissa maailmassa, jossa kuka tahansa voi julkaista ajatuksiaan suurelle joukolle ihmisille (esim. tämä blogi), on lukijan taito suodattaa roskaa entistä tärkeämpi. Valitettavasti disinformaatiota voi levittää hyvin ovelasti ja uskottavasti niin, ettei suodattaminen aina onnistu skeptisimmältäkään. Esimerkki yhdestä aikamme vakavimmasta disinformaatiosta on tämä ”keskustelu” ilmastonmuutoksesta. Jokainen voi todeta järjen ja hyvien tapojen katoamisen netin keskustelupalstoilla, mutta kuka pystyy sanomaan kumpi ilmastokeskustelun osapuoli on oikeassa? Jos et ole asiantuntija, et pysty valitsemaan puoltasi itsenäisesti, vaan sinun on luotettava jonkin muun asiantuntemukseen. Tällöin pieni epäilyksen mahdollisuus jää aina elämään. Tämä epäilys on ilmastöänkyröiden disinfiormaatiokampanjan polttoainetta. Ilmastoväittelystä on tullut aikamme ”uskonsota”, enkä laikaan ihmettele ilmastotutkijoiden haluttomuutta osallistua tähän keskusteluun.


Kuva: BBC

Epävarmuus on tiedonhankinnassa pysyvä olotila. Ehkä tämä olotila on ihmisluonnolle niin epämukava, että halutaan mieluummin uskoa mukaviin epätotuuksiin ja myytteihin.

Ilmastoänkyrät eivät pysty jostain syystä hyväksymään faktoja tai sitten levittävät väärää tietoa tahallaan. Tavallisen ihmisen kohdalla tilanne on ikävä, koska ei tiedä ketä uskoa. Jatkuva pelottelu ja ääliömäinen ilmastonmuutoksen kustannuksella mainostaminen (osta uusi ihmevälppäin ja maapallo pelastuu) ja muut lieveilmiöt arsyttävät. Mitään ei saa enää tehdä hyvällä omallatunnolla. Olisi mukava uskoa änkyröitä.

Minusta debatti ilmastonmuutoksesta on turhin ja epä-älyllisin keskustelu, mitä tällä hetkellä käydään mistään asiasta. Sitä, mitä maapallolle on tapahtumassa, ei päätetä keskustelupalstoilla eikä blogeissa. On kyse tosiasioiden selvittämisestä ja  se kuuluu asiantuntijoille.

Julkinen keskustelu on tietenkin aina sallittua, mutta epäkeskustelu on vain ja ainostaan vastenmielinen ilmiö.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *