Parailmiöt, Internet ja tiedon tulva

Wikipedia mukaan pseudoskeptismillä tarkoitetaan ”sairaalloista, liiallista tai haitallista skeptismiä”. Wikipedia jatkaa:

”Termin teki tunnetuksi Eastern Michigan Universityn sosiologian professori, entinen skeptikko Marcello Truzzi vuonna 1987, vastauksessaan skeptikkoryhmille jotka kutsuivat ’pseudotieteeksi’ aloja, joita Truzzi mieluummin nimitti esitieteeksi. Truzzi kirjoitti vuonna 1987:

Koska skeptismi oikeastaan viittaa epäilyyn ennemmin kuin kieltämiseen – epäuskoon ennemmin kuin uskoon – kriitikot jotka ennemmin ottavat negatiivisen kuin agnostisen kannan ja silti kutsuvat itseään skeptikoiksi, ovat oikeastaan pseudoskeptikoita.”

Myös S. Albert Kivinen ottaa kantaa samaan asiaan Skepsiksen julkaisemassa kirjassa ”Paholaisen asianajaja”. Kivinen kirjoittaa:

”Paranormaaleihin ilmiöihin on siis kolme mahdollista kannanottoa: Voimme puhua p-myöntäjistä, p-kieltäjistä ja p-skeptikoista. Tarkkaan ottaen voimme erottaa vielä neljännenkin ryhmän, jonka jäseniä voisi kutsua vaikka ”p-ignoranteiksi”. He ovat henkilöitä, jotka eivät koskaan ole tulleet ajatelleeksi kysymystä paranormaalien ilmiöiden olemassaolosta, joten heitä ei edes voi kutsua skeptikoiksi. Skeptikko ei myönnä eikä kiistä, vaan jättää kantansa auki ja lykkää päätöksentekoa, kun taas p-ignorantti nukkuu onnellisessa tietämättömyydessään – josta hän voi milloin tahansa joutua herätetyksi.

Episteemisesti eli tiedollisesti näistä eri kannanotoista voidaan sanoa seuraavaa: P-kieltäjän kantaa ei käsittääkseni koskaan voida tietää oikeaksi. Meidän tietomme maailmankaikkeudesta on ja tulee aina olemaan rajoittunutta. Aina on mahdollista, että vaikkei paranormaaleja ilmiöitä esiintyisi meidän planeetallamme, niitä voi olla vaikkapa Andromedan galaksissa – tai ehkä niitä esiintyi triaskaudella; hirmuliskot levitoivat silloin tällöin. On myös mahdollista, ettei p-myöntäjän kantaa voida osoittaa oikeaksi: saattaa olla, että paranormaaleja ilmiöitä esiintyy, mutta että me emme pysty osoittamaan mitään ilmiötä paranormaaliksi.”
(Lähde: http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/luku2.html)”

Kivinen on tietenkin oikeassa, agnostinen kanta on aina tiedon puuttuessa parempi kuin kieltävä kanta. Ei voi varmasti koskaan tietää, että jotain ei ole olemassa.

Agnostistinen suhtautuminen aivan kaikkeen tuo kuitenkin mukanaan ongelman, joka konkretisoituu internetaikana valtavaan tiedon tulvaan. Helpommin kuin koskaan ennen kaikki saavat oman mielipiteensä ja ajatuksensa esille netissä (esim. tämä blogi).

Käsittelin tätä ongelmaa jo aiemmassa kirjoituksessani.

http://kauas.asentopaikka.fi/2010/11/15/ufoa-parahorhoilya/

Olen edelleen samaa mieltä. Ei ole mielekästä suhtautua kaikkeen agnostisesti, vaan on pakko ottaa käyttöön eräänlainen bullshit-filtteri, joka automaattisesti, ilman tarkempaa analyysia, suodattaa tiedon tulvasta liian kohinan pois.

Paranormaalin harrastajat ovat kärmeissään siitä, että tiedehteisö ei ole suonut paratutkimukselle vakavasti otettavan tieteen asemaa. Miksi?

Vastaus on yksinkertainen. Parailmiöista ei ole riittävästi konkreettista materiaalia, että niihin kannattaisi suhtautua vakavasti. On vain kertomuksia ja hajanaisi tutkimustuloksia, joita ei voida toistaa. Nyt paranormaalin harrastaja älähtää ja väittää päinvastaista. Astuu kuvaan syytös pseudokeptismistä, suvaitsemattomuudesta ja jopa heikomman sorrosta. Vaihtoehtoisia hypoteeseja ja menetelmiä ei saa automaattisesti hylätä ilman perusteita!

Vaikka en olekaan tutkija, niin väitän, että tieteen on mahdotonta toimia näin, koska siihen ei missään tapauksessa olisi resursseja, ei vaikka tiedeyhteisö olisi miten hyväntahtoinen tahansa. Kaikkea ei yksinkertaisesti voi ottaa vakavasti. Ja on erittäin perustavanlatuista, että tiede ei automaattisesti hyväksy esimerkiksi ”vaihtoehtoisia menetelmiä”. Kriteeri on yksinkertainen: on olemassa hyvää tiedettä, joka tuottaa tuloksia, ja huonoa tiedettä, joka ei johda mihinkään.

Hyvän tieteen tuloksista saamme kaikki etuoikeutettuina nauttia länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

En usko, että parapsykologian harrastajien määrittelemän ”pseudoskeptismin” pesuveden mukana lopultakaan menee mitään hyödyllistä. Tämä yksinkertaisesti siksi, että ne ilmiöt jotka todella olevat olemassa, kyllä löydetään ennen pitkään. Tiede on aina korjannut virheensä ja tekee sen tulevaisuudessakin.

Mutta agnostistinen suhtauminen kaikkeen ei yksinkertaisesti ole taloudellista.

Lisää lukemista

Marcello Truzzi: On pseudo-skeptism
http://www.anomalist.com/commentaries/pseudo.html

Google haku: Pseudoskeptismi
http://www.google.fi/search?q=pseudoskeptismi

Paholaisen asianajaja – opaskirja skeptikolle
http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/

Rationalwiki:
http://rationalwiki.org/wiki/Pseudoskepticism


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *