Paranormaalia ei ole

Wikipedian mukaan paranormaaleilla ilmiöillä tarkoitetaan erilaisia epätavallisia ja selittämättömiä ilmiöitä. Paratutkija Stephen Braude on määritellyt paranormaalin ilmiön seuraavasti:

1) Se on selittämätön vallitsevan tutkimuksen valossa
2) Sitä ei voi selittää tekemättä tieteeseen suuria muutoksia
3) Se kumoaa arkiajattelun oletukset siitä, mitä siihen liittyville olioille voi tapahtua

(määritelmän suomenkielinen versio Wikipediasta)

Aluksi määritelmä voi tuntua järkeenkäyvältä, mutta siinä on välitön ja vaikea ongelma.

Wikipediasta:

Brauden määritelmässä paranormaalilta ilmiöltä siis vaaditaan, että se on vallitsevan tieteen puitteissa selittämätön ja toisaalta ristiriidassa arkiajattelun odotusten kanssa.  Jälkimmäinen tunnusmerkki sulkee pois tieteen (esimerkiksi fysiikan) poikkeusilmiöt, joita koskevia arkiajattelun odotuksia meillä ei ole.

Tämän tarkennuksen ongelma on seuraava: näin määriteltynä paranormaalit ilmiöt pitävät sisällään kaikki fysiikan ilmiöt, joita ei voida selittää kehittämättä uutta fysiikkaa. Esimerkiksi mustan aukon kokonaisvaltainen mallintaminen ei näyttäisi olevan mahdollista nykyfysiikalla.


Kuva: www.spacetelescope.org

Uudella fysiikalla tarkoitan esimerkiksi  hiukkasfysiikan standarimallin laajennuksia, säieteorioita, gravitaation yhdistämistä muihin vuorovaikutuksiin, ”kaiken teoriaa” jne, jotka ovat tutkimuksen piirissä, mutta jotka eivät ole valmiita. Ne eivät siis ole vielä kokonaisia tai toimivia teorioita. On mahdollista, että niistä ei sellaisia tulekaan, mutta se ei ole tässä oleellista.

Oleellista on se, että Brauden määritelmän mukaan esimerkiksi kvanttimekaaniset ilmiöt olivat paranomaaleja silloin kun ne havaittiin ensimmäisen kerran 1900-luvun alussa:

– Ne olivat selittämättömiä vallitsevan tutkimuksen valossa
– Niitä ei voitu selittää tekemättä tieteeseen suuria muutoksia
– Ne kumosivat arkiajattelun oletukset siitä, mitä siihen liittyville olioille voi tapahtua

Vastavaitteenä voi välittömästi esittää, että uudet ilmiöt eivät olleet arkiajatteluun liittyviä, mutta mitä se tarkoittaa? Kenen arkiajatteluun? Fyysikoiden arkipäiväisen ajattelun uudet ilmiöt ainakin sekoittivat perusteellisesti.

Sittemmin kvantti-ilmiöt ovat selittäneet ympäröivän maailman makroskooppisia ilmiöitä huikealla tarkkuudella. Tiedämme nyt, että maailma ei ole tarkalleen ennustettavissa klassisella tavalla, vaan mikrokosmos on kummallisen epätarkkuuden tilassa, jossa suureiden arvoja ei voi ennustaa tarkalleen, niille voidaan laskea ainoastaan esiintymistodennäköisyydet. Silti tästä epätarkkuuden tilasta jotenkin muodostuu meidän kokemamme makroskooppinen maailmankaikkeus. Merkilliset kvantti-ilmiöt siis todella kuvaavat suurella tarkkuudella todellista, havaittavaa maailmankaikkeutta.

Vaikka kvanttimekaniikka onkin vielä epätäydellinen, sen antama esimerkki tieteen kehityksestä kuvastaa minusta hyvin paranormaalin tukimuksen ongelmaa: paranormaali tutkii ilmiöitä, joiden toistettavuutta ja olemassaoloa ei voida osoittaa. Jos joku parailmiö joskus osoittautuu mitattavaksi, se muuttuu heti normaalitieteen piiriin kuuluvaksi.

Paranormaalin tutkijat ovat tietenkin tallaisesta runttauksesta pahoillaan ja vetoavat siihen, että paranormaalit ilmiöt ovat jotenkin piilossa ja normaalien luonnonlakien ulottumattomissa. Ne ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden toistamien samanlaisina on mahdotonta.

Voidaan ottaa tietenkin toinenkin näkökulma. Jotkut paratutkijat ovat sitä mieltä, että kvanttifysiikan ilmiöt itse asiassa puoltavat paranormaalin olemassaoloa. Esimerkiksi kummallinen ja maalaisjärjelle vieras EPR-paradoksi näyttäisi viittaavan teleportaation mahdollisuuteen. Kvanttifysiikkaan höyrähtäneet paratutkijat kaivavat tässä kuitenkin itselleen kuoppaa, he eivät yksinkertaisesti ymmärrä siitä riittävästi tehdäkseen hyödyllisiä johtopäätöksiä.

Tavallaan kvanttimekaniikan ottaminen tällaisen pseudotukimuksen lempilapseksi on sopusoinnussa Brauden määritelmän kanssa. Kvanttifysiikka kuvaa maailmaa tarkemmin kuin mikään muu ihmisen luoma teoria. Ilmiöt ovat siis todellisia, mutta niiden perustavanlaatuiset syyt ovat selittämättömiä nykytutkimuksen valossa, ilmiöt ovat arkiajattelun vastaisia ja yritämme parhaillaan tehdä teoriaan suuria muutoksia esimerkiksi CERN:n suuren LHC kiihdyttimen tulosten avustamina. Eikö tästä seuraa se, että Brauden määritelmän ja nykytietämyksen mukaan kosmos on perustavanlaatuisen paranormaali?

En toki väitä, että paranormaalin tukijat sortuisivat tallaiseen päättelyyn. On varmasti vakavasti otettavia tukijoita, joiden menetelmät ja lähtökohdat ovat tieteellisempiä. Ymmärrän myös sen, että Braude yrittää sulkea esimerkiksi kvantti-ilmiöt määritelmänsä ulkopuolelle. Arkiajattelu on kuitenkin nykytietämyksen valossa tälle asialle erittäin huono mittari. Ihmisen kokema maailma on suurelta osin aivoiksi kutsutun prosessorin rajusti muokkaama tulkinta aistiemme tuottamasta informaatiosta.

Millainen ilmiö voisi sitten edes periaatteessa kaivata ensisijaisesti paranormaalia selitystä? Ehkä vaikka sellainen, jossa massallinen kappale ylittää valonnopeuden vaikka tiedämme, että suhteellisuusteoria ei tätä salli. Tällainen ilmiö täyttäisi varmasti Brauden paranormaalin ilmiön ehdot, koska ylivalonnopeudella liikkuminen implikoi mahdollisuutta matkustaa menneisyyteen. Takuulla dramaattinen ja arkiajattelun vastainen ilmiö.

Mutta jos tallainen ilmiö havaittaisiin, eikö se olisi pikemminkin osoitus siitä, että joskus, vaikkakin ilmeisen harvoin, massallinen kappale voi tosiaan ylittää valonnopeuden. Silloin pitäisi tutkia, missä olosuhteissa tämä voi tapahtua ja mitä siitä seuraa. Tuskin fyysikot kuitenkaan pitäisivät ilmiötä paranormaalina, jos sellainen löytyisi.

Jos koirani muutuisi täysin yllätten seepraksi (lohikäärmeeksi, maahiseksi, miksi vain), jäisi sellaiseksi ja minulla olisi pitävät todisteet siitä, että se tosiaankin hetkeä aikaisemmin oli koira, niin tämä tuntuisi jo paranormaalilta. Tai vaikka jos itse heräisin eräänä aamuna Gregor Samsan tavoin huomaten muuttuneeni valtaisaksi luteeksi, mutta säilyttäneeni puhekykyni. Puhuvaa jättiläisludetta olisi monella syytä pitää paranormaalina ilmiönä, eikä totta?

Mutta miksi? Se vain osoittaisi, että joskus tietyissä olosuhteissa, ei kovin usein mutta joskus, koirat voivat muuttua pysyvästi seeproiksi tai ihmiset jättiläisluteiksi. Olisiko se silti automaattisesti paranormaalia? Ilmiöstä olisi ainakin todisteena seepra tai jättiläislude, jota voitaisiin tutkia, ja ehkä jopa video metamorfoosista.

Selityksen löytäminen saattaisi tallaisessa tapauksessa olla haasteellista tai mahdotonta, mutta olisiko lopultakaan mitään syytä luokitella harvinainen ilmiö kategorisesti paranormaaliksi tai jopa ihmeeksi vain sen takia, että se jää meiltä selittämättä.

Paranormaalin ilmiön ongelma jää: se on jotain mitä ei voida todistaa olevan olemassa objektiivisessa maailmassa sen palautumatta normaalitieteen piiriin kuuluvaksi.


Kommentit

Paranormaalia ei ole — 3 kommenttia

  1. Ensiksi: Luulin sinun nimimerkkiä ”tyy” erääksi toiseksi (luonnontiet.proffaksi, jolla etunimi alkaa t:llä).

    Toiseksi itse asiaan: Paranormaalin määritelmää pitäisi ehkä laajentaa sosiologiaan kentälle, taviksiin. Eli lisämääreeksi asetan:
    ”4)kansanuskomus, kansasta lähtöisin.”

    Se sulkee tieteen sisäiset ongelmat (kvanttifysiikka, bigbang, mustat aukot) pois paranormaalin alueelta noinniinkuin automaattisesti. Eli vähän kuin sana ”uskonto” jota ei ole ilman kansanlähtöistä sosiologista toimintaa..

    Määritelmissähän 1-3 oli jo ihmiskeskeisiä määreitä (tutkimusta tekee vain ihmiset ja arkiajattelua tekee vain ihminen), minua se vähän rassaa jos luonnontiedettä kosketteleva määritelmä riippuu ihmisistä, mutta kun noin jo on niin 4. semmoinen ei tunnu niin pahalta ;D

    • Ai pahusta. Olet korottanut minut aivan liian korkealle. Toivottavasti en ole aiheuttanut mitään sekaannusta.

      Tämä paranormaaliasia ei ole ehkä kovin tärkeä, mutta jostain syystä vaivannut minua viime aikoina. Ehkä se tunne menee ohi.

      Joka tapauksessa, tässä ja muissakin asioissa, muutan mielipidettäni nanosekunnissa jos todisteet niin vaativat. Mikäs sen mieluisampaa, kuin tarkastella uutta kuvaa todellisuudesta.

  2. Se proffa ”t” on pannut mahdollisesti sinutkin merkille koska otti minuun yhteyttä ilmeisesti termo-II skepsis-keskusteluumme liittyen.

    Ja tuo paranormaali voi olla lopultaan yhtä vaikeasti määriteltävissä kuin aika, älykkyys, uskonto tai jumaluus..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *