Mikä naamakirjassa on vikana

Facebook on ajan sana, sillä konstilla tavan tallaajakin brändää itsensä jos Lisa Sounion uutta kirjaa ”Brändikäs” on uskominen. On myyvää olla naamakirjassa ja niin kuulasta. Nyt täytyy heti tunnustaa, ennenkuin syntyy suurempia vahinkoja, että en ole lukenut koko kirjaa, vaikka jollain perin oudolla tavalla mieleni tekisikin. Mutta se ei kuulu tähän. Tämä postaus koskee vain Facebookia, mitä se on tai oikeamminkin mitä sen ei pitäisi olla.

Deletoin naamakirjatilini keväällä. Se on nykymaailmassa tavallaan digitaalinen itsemurha, joten miksi oikein päädyin tallaiseen epätoivoiseen tekoon? Yksi asia mikä minua hämmästyttää Facebookissa on se, että oman tilin tuhoaminen ei oikeastaan ole mahdollista tai ainakaan helppoa. Pystyt ehkä hävittämään jälkesi kun näet tarpeeksi vaivaa, mutta kuka oikeastaan takaa, että Facebookin arkistoista ei joku päivä nouse esiin digitaalinen zombi.

Kysymys onkin, minkälaisessa järjestelmässä on tarpeellista rajoittaa käyttäjän oman tilin poistamista jos käyttäjä sen haluaa poistaa. Ehkä naamakirjalla ei ole puhtaat jauhot pussissa? Facebook on tietenkin puhdasta liiketoimintaa, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Mutta näin suuren suosion saavuttaneessa palvelussa on jotain perusteellisesti pielessä: Facebook ei vain tarjoa sinulle sosiaalista kanavaa, vaan se omistaa sinut. Facebookista on tullut de facto media, johon kaikkien pitäisi kuulua. Pitäisi kuulua, että ylipäätään olisit olemassa.

Ei minulla ole oikeastaan mitään naamakirjaa vastaan järjestelmänä. Olen ainoastaan sitä toimintatapaa vastaan, joka vangitsee sosiaalisen median käyttäjän yhden yhtiön asiakkaaksi. Mutta olen toiveikas, tulevaisuus on ennenkin muuttanut kaiken.

Täytyy lopuksi myöntää, että tuhosin naamakirjatilini ihan vain sen takia, että voisin kokeilla onko se mahdolllista. Just for the hell of it.

Mutta en vieläkään tiedä, onnistuiko se.


Kommentit

Mikä naamakirjassa on vikana — 2 kommenttia

  1. Pandoran lipas on näemmä avattu, taas kerran.

    Hyvä, että on lisää luettavaa tylsien toimistoperjantaiden ratoksi! Kasaan hieman paineita toteamalla, että uskon saavani tästä blogista ajattelemisen aihetta tulevaisuudessa.

    Itse en ole naamakirjassa. Osin koska tunnen itseni sen verran hyvin, että pelkään sen varastavan merkittävän osan vapaa-ajasta, jonka haluan käyttää muuhun. Ja osin sen takia, että en pidä systeemistä ja sen hallittsemattomasti koosta ja käyttäjän olemattomista vaikutusmahdollisuuksista. Tämä voi olla turhaa epäilystä, mutta epäilen myös Googlea. Epäilen, että firma ei seuraa ”Don’t be evil” sloganiaan – ja ainakin sillä on pelottavan hyvät mahdollisuudet olla seuraamatta ja hyötyä siitä valtavasti.

    Vaikka naamakirjattomuus onkin sosiaalinen stigma ja ainainen keskustelunherättäjä, pitäydyn toistaiseksi poissa sieltä. Virtuaalisen minänsä hallinnoinnin ei pitäisi syödä aikaa minänä olemiselta…

  2. Minua on suostuteltu naamakirjan jäseneksi, mutta ei kiitos.
    Joko pitäisi tehdä itsestä julkinen koko maailmalle tai sitten käyttää hurjasti aikaa ihmisten lajitteluun eri kategorioihin, ei kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *